Taas (sitten viime postauksen) on virinnyt ajatus aktivoitua enemmän täälläkin, ja nyt satuin saamaan sopivan kevyen aiheenkin mieleen jokseenkin heti. Hieman myöhässä tämä teksti tosin tulee, vuorokausi kun ehti tällä vyöhykkeellä jo virallisesti vaihtua, mutta menköön silti.
Marraskuun 2. sattuu nimittäin olemaan tämän herran syntymäpäivä (kännykkäräpsy tältä illalta):
Ringo liittyi perheeseen pian sen jälkeen, kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, yhteiseen asuntoon nykyisen vaimoni kanssa. Koti on vaihtunut viidesti sen jälkeen, ja vuosien varrella on saatu karvaisia kavereita omaan tupaan sekä kaveerattu muiden kissojen kanssa loma-aikaan tai muuten vain kyläillessä. Tällä hetkellä talosta löytyy kaksi muuta kissaa, joista vanhempi on vajaan vuoden Ringoa nuorempi ja toinen (ei kuvassa) vasta noin vuoden ikäinen.
Aluksi kaupungilla asuessa Ringo ei ulkoillut ollenkaan. Kerrostalovuosina kokeiltiin valjaita jonkin verran, mutta siitä ei tullut tapaa. Maaseudulle muuton jälkeen Ringo pääsi varovasti ulkoilemaan, ja nyt isommalla pihalla omassa rauhassa liikkuu vapaasti, mutta viihtyy enimmäkseen sisällä. Pohjimmiltaan Ringo on laiska ja mukavuudenhaluinen. Välillä leikityttää, mutta silloinkin lähinnä vain sen aikaa, kun lelu pysyy tassun ulottuvilla ilman venytystä suurempaa liikettä. Nuoremmat hoitavat sen puolen luontevammin ja sujuvammin.
Muutaman vuoden ikäisenä Ringo onnistui jotenkin loukkaamaan itsensä, eikä tapahtumien kulku ole ikinä selvinnyt. Yksikerroksisessa kerrostaloasunnossa Ringon toinen takajalka murtui polven yläpuolelta niin, että luu oli kokonaan poikki. Vakuutuksia ei ollut, mutta Ringo vietiin silti hoitoon. Lääkärin arvio oli, ettei jalka ehkä koskaan parane kokonaan, sillä lihakset murtumakohdan ympärillä olivat vaurioituneet myös. Parin kuukauden toipumisajan jälkeen lääkäri totesi reiden olevan luutunut kiinni ja leikkaushaavan umpeutuneen. Turkin kasvettua takaisin näkyvää jälkeä ei ollut muuta kuin Ringon tavassa istua esimerkiksi sohvan selkänojalla niin, että leikattu koipi roikkuu suorana kohti lattiaa. Tuokin tapa hävisi ajan myötä, ja nyt jalka toimii taas täysin. Sitä ei enää arvaa leikatuksi kuin trimmaamalla turkin, jolloin leikkausarpi näkyy ihossa.
Nykyään Ringo loikoilee sisällä ja välillä ulkoilee, sekä seuraa muiden touhuja talossa. Ringo viihtyy parhaiten samassa tilassa kuin muut, vaikka saattaakin nukkua nurkassa sen kummemmin osallistumatta. Kymmenen vuotta tuli nyt täyteen, ja toivon mukaan useita on vielä edessä!
